Hei jälleen kaikille!
Tässäpä olisi kolmas osa Vihurituulien elämästä. Päästänkin teidät pidemmittä puheitta nyt sitten lukemaan :)

''En minä hupsi ja siitä tulikin mieleeni. Juttelin tänään Raulin kanssa töissä ja kävimme yhdessä ruokatauolla hiukan kaupungissa. sieltä tarttui mukaani eräs aivan ihana esine, josta Rauli väitti sinun varmasti pitävän. Hänellä kun on niin hyvä maku kaikessa'', Oliver tuumaili ja iski Raulille silmää.

''Mitähän mahdoit löytää?'', Taimi kuiskasi ja nojautui suu auki uteliaana pöydässä eteenpäin. Oliver virnisti kiusoittelevasti naiselle ennen kuin alkoi kaivella housunsa taskuja.

Taimi katseli uteliaana, kuinka mies etsiskeli taskujensa pohjalta jotain ja pian Oliver löysikin etsimänsä. Hän pyöritteli hetken hermostuneena laatikkoa pöydän alla käsissään ennen kuin alkoi nostamaan samettista mustaa rasiaa pöydälle.

Oliver laski rasian Raulin lautaselle ja sanoi: ''Taimi, olemme tunteneet toisemme vasta vähän aikaa ja asuneet vasta vuorokauden saman katon alla. Silti tiedän jo nyt, että olet minun unelmieni nainen''. Taimi laittoi hämmästyneenä kätensä suun eteen ja kuunteli lumoutuneena kyyneleet silmissään kun Oliver jatkoi: ''En halua olla enää päivääkään erossa sinusta. Haluan kanssasi koko elämän. Paljon lapsia, vielä enemmän lapsenlapsia sekä harmaantua kanssasi käsi kädessä''.

''Tuletko siis vaimokseni, Taimi Riisiö?''.

Taimi avasi pienen rasian ja katsoi siellä olevaa timanttia. Timantti loisteli kattovalon hehkussa ja loi valonsäteitä syöjien lautasille. ''Voi Oliver, vähempikin olisi riittänyt'', Taimi kuiskasi onnellisena.

''Tuletko vaimokseni?'', Oliver kysyi uudestaan Taimin yhä tuijottaessa sormustaan. ''Voi tulen. Kyllä tulen Oliver!'', Taimi huudahti ja heitti rasian lattialle noukkiessaan sieltä ensin timanttisormuksen. Taimi katseli timanttia vielä hetken ennen kuin pujotti kauniin kihlasormuksen sormeensa.

''Tahtoisin näin kohottaa maljan Taimin ja minun kihloille. Ihanaa kun saimme teidät todistamaan tätä päivää'', Oliver sanoi vierailleen ja kaatoi kaikille shampanjaa laseihin. Oliver oli piilottanut shampanja pullon pöydän alle, jotta se olisi lähellä jos Taimi suostuisi.

Kaikki kohottivat maljan ja hörppäsivät kuplivaa juomaa. Sorja katseli vaivihkaa sivusilmällään Oliveria, joka katseli rakastuneen miehen ilmein Taimia, joka olisi nyt hänen kihlattunsa.

Vieraat sanoivat alkavansa tehdä kotiinlähtöä, jotta kihlapari saisivat olla rauhassa. Taimi asettautui sängylle pitkälleen samalla kun Oliver asetteli tyynyä käydäkseen Taimin viereen. ''Tästä se sitten lähtee'', Oliver hymähti. ''Älä muuta viserrä. Sormus on aivan taivaallinen'', Taimi kuiskasi katsellessaan sormusta sormessaan.

''Olet minun elämäni'',  Oliver sanoi naisen korvaan ja alkoi riisua Taimin vaatteita. Pian vasta kihlautuneet makasivat toisiaan suudellen sängyllä ja unohtivat kaiken muun ympärillään.

Pari ei edes huomannut Sorjaa, joka ei ollutkaan lähtenyt kotiinsa. Sorja hiippaili hiljaa makuuhuoneeseen ja yllättyi suunnattomasti nähdessään parin täydessä tohinassa peitteiden alla. Posket punaisina Sorja hiippaili hiljaa pois huoneesta ja lähti ulos syysilmaan.

                                                                   *   *   *

Tapansa mukaan Taimi oli lähtenyt töihin jo aikaisin, mutta Oliverkaan ei ollut jäänyt tällä kertaa vuoteeseen nukkumaan. Miehellä oli tänään vapaapäivä ja hän yritti kehitellä kaikenlaista puuhaa itselleen, jotta aika kuluisi nopeammin.

Postilaatikkoon oli jälleen kertynyt postia ja Oliver riensi tyhjentämään sen. ''Aa, jälleen uusi ilmaislipuke ravintolaan'', Oliver tuumaili ääneen pihalla.

''Pahuksen sudet. Taas ne ovat yöllä kaivaneet kuopan pihamaalleni. Odottakaas vaan kun saan rakennettua pihalleni aidan. Siihen loppuu teidän kaivuutyöt'', Oliver tuhisi lapioidessaan multaa takaisin kuoppaan.

Sisällä odotti vielä ihana tiskivuori, jonka Oliver siistinä siminä raivasi pois. ''Daa daa daa, puhdasta täällä olla saa'', Oliver lauleskeli hinkatessaan sienellä leikkuupöydän sekä tiskialtaan. (Oliverilla on siisteys 9 pisteellä eli mies ei pidä sotkusta vaan siivoilee jatkuvasti paikkoja).

''Hmmm, mikä voisi olla sulkematon? No sehän on tietysti avoin'', Oliver höpötti itsekseen ja täytti ristikkoon tyhjään kohtaan keksimänsä sanan.

'Jokohan se Taimi voisi tulla kotiin. Nyt alkaa olla jo tylsää. Mitä ihmettä minä vielä puuhaisin tänään'', Oliver tuumi ja loikoili sohvalla. Aika alkoi onneksi olla jo Taimin kotiin tulon aika, joten Oliverin ei tarvinnut enää kauaa odotella kun kimppakyyti jo pörähtikin pihalle.

''Hei, tulitkin jo'', Oliver riemuitsi juostessaan Taimia vastaan pihamaalle. ''No tulin tulin. Et kai ole kauaa odottanut? Sinähän tiedät, että työni loppuvat kymmeneltä'', Taimi sanoi Oliverille.

''No tiesin tiesin, mutta aika kulki silti niin hitaasti'', Oliver naurahti ja vetäisi Taimia lähemmäs itseään. ''Miltä kuulostaisi jos lähtisimme tänään ulos syömään yhdessä?'', Oliver ehdotti. ''Kuulostaa aivan ihanalle'', Taimi tuumaili ja jatkoi: ''Mutta onko meillä rahaa mennä syömään ravintolaan?''.

''Postissa tuli ilmaislipukkeet ravintolaan minulle sekä valitsemalleni seuralaiselle. Ajattelin valita sinut'', Oliver iski silmää Taimille. ''Voi sinua höppänää'', Taimi hymähti ja otti kädellään Oliverin leuasta kiinni ja suuteli miestä hellästi.

Taimi siirtyi sisälle tullessaan perheen uuden tietokoneen äärelle. Tv:n he olivat päättäneet myydä ja ostaa sen sijaan tietokoneen, jotta Taimi löytäisi helpommin itselleen Tiede-alalta töitä. ''Kulta, nyt taisi tärpätä. Täällä on yksi paikka auki koehenkilöksi. Taidanpas laittaa hakupaperit menemään'', Taimi huusi Oliverille koneelta.

Oliver ei kuitenkaan kuullut Taimin iloista uutista, sillä hän nautti syksyisestä ulkoilmasta hyppimällä hyppynarulla ulkona. Taimin muutettua taloon, oli tullut käsky, ettei sisällä enää saisi hyppiä narulla.

''Huusitko äsken jotain?'', Oliver kysyi tultuaan sisälle. ''Laitan hakemusta menemään koehenkilöksi. Viimein löysin yhden avoimen uran tiedealalta ja nyt on vain toivottava, että tärppää'', Taimi kertoi näpytellessään tietokoneen nappuloita. ''Hohhoi, voisin mennä kyllä ottamaan pienet unoset ennen kuin lähdemme syömään'', Oliver tuumi ja käveli makuuhuoneeseen päin.

''Tulen seuraksesi'', Taimi tuumasi ja kipitti Oliverin perässä makuuhuoneeseen. Oliver olikin ehtinyt jo käydä vuoteelle pitkälleen ja Taimi asetteli itselleenkin tyynyä paremmin. ''Laitoitko kellon soimaan, jotta emme nukkuisi liian pitkään?'', Taimi tiedusteli. ''Minkä kellon? Ei meillä ole herätyskelloa'', Oliver vastasi sulkien silmänsä.

Taimi ja Oliver nukkuivat reilun tunnin ja päättivät sitten nousta ylös. Taimi jäi makuuhuoneeseen laittautumaan samalla kun Oliver lähti käymään pikaisesti suihkussa. Missä se mies taas viipyy. Kuka ihme se sanoi, että naisia täytyy aina odottaa kun miehet näyttävät olevan vielä hitaampia, Taimi tuskaili odottaessaan Oliveria sohvalla.

''Kylläpä teki hyvää käydä viileässä suihkussa'', Oliver huokaili ja käveli Taimin luo. ''Oi joi, olet aivan syötävän hyvän näköinen'', Oliver kehaisi Taimia. ''Mistä olet saanut noin nätin mekon?'', mies vielä kysyi. ''Sain tänään ylennyksen, joten kävin ostamassa itselleni ruokatauolla tämän mekon. Tahdoin jotain uutta ja nättiä itselleni'', Taimi myönsi hiukan häpeissään. ''No loistavaa, että ostit. Tuo käy sinulle niin nätisti'', Oliver kehaisi.

Oliver ja Taimi ottivat linja-auton ja matkasivat sillä keskustaan. Käveltyään hetken he saapuivat Rollon Piilopaikan eteen. ''Kokeillaanko tätä ravintolaa? En ole ikinä ennen käynyt täällä'', Oliver ehdotti. ''Käyhän se. On jo niin kamala nälkäkin, etten kyllä jaksaisi enää muita paikkoja etsiäkään'', Taimi myönsi.

Oliver ja Taimi odottelivat pöytää hetkisen kunnes sisäänheittäjä tuli ohjaamaan heidät romanttiseen kahden hengen pöytään. Oliver antoi sisäänheittäjälle pienen tipinkin, sillä Oliver oli aina tahtonut tehdä elokuvista tutun ''tippi kättelyn''.

''Nostetaanpas malja meille'', Oliver sanoi Taimille iloissaan. Pari oli tilannut itselleen shampanjaa ruuan kanssa ja pian tarjoilija toikin Oliverin tilaamat ruuat heille. ''Mille me nostamme maljan?'', Taimi kysyi Oliverilta. ''Nostetaan vaikka eilisille kihlajaisillemme'', Oliver ehdotti.

''Tämä hummeri on aivan ihanaa. En ymmärrä miksi ihmeessä sinä oikein tilasit pelkkää spagettia?'', Taimi sanoi Oliverille. ''Koska rakastan spagettia. Voisit valmistaa tätä kotonakin useammin'', Oliver vastasi. Hetken aikaa pari söi hiljaisuuden vallitessa kunnes Oliver jähmettyi paikoilleen haarukka puolimatkassa suuhun. ''Mitä nyt?'', Taimi kysyi.

Oliver laski haarukan takaisin lautaselle ja huokaisi silmät suurina. ''Unohdin alekupongit kotiin tietokone pöydälle'', Oliver murahti harmissaan. Taimi oli hetken kauhuissaan hiljaa, sillä hänen hummerinsa oli kalleimmasta päästä. ''Onko meillä nyt vara maksaa ruokiamme?'', Taimi hätäili. ''On on, älä siitä huolehdi'', Oliver vastasi.

Pari sai kuin saikin ateriansa maksettua ja lähtivät kävelemään linja-autoa odottelemaan. Kesken matkaa he kuitenkin pysähtyivät erään puiston luo. ''Katso, kuinka kaunis puisto'', Taimi hengähti. ''Älä muuta virka. Näytämme olevan Rakkauden viemää sokkelossa'', Oliver kertoi katsellen puiston vieressä olevaa kylttiä. ''Tahdotko käydä hiukan katselemassa paikkoja?'', Oliver kysyi.

Taimi suostui Oliverin ehdotukseen ja kävelivät syvemmälle puistoa. Erään aukean tilan kohdalla Oliver pysäytti Taimin ja kaivoi taskustaan kaksi sormusta. ''Taimi, tahtoisitko mennä tässä ja nyt naimisiin kanssani?'', Oliver kysyi ujosti hymyillen. Taimi katsoi miestä ja ojensi kätensä miehelle, jotta Oliver voisi pujottaa sormuksen hänen sormeensa.

Hiljaa Oliver ja Taimi vaihtoivat sormuksia keskenään ja seisoivat toisiaan tuijottaen. Nyt he olivat mies ja vaimo tässä kauniissa puistossa keskellä stadia.

Kotiin päästyä Oliver käveli tietokonepöydän luo ja tuijotti alekuponkeja. Te pahuksen kupongit. Laitan teidät nyt saman tien kukkarooni, Oliver tuumi mielessään. Taimi oli jo mennyt nukkumaan, sillä hänen kimppakyytinsä tulisi jo pian häntä hakemaan. Hän kun oli ylennyksen myötä päässyt eräälle huoltoasemalle myyjäksi.

''Hyvää yötä Taimiseni'', Oliver sanoi katsoen nukkuvaa Taimia silmät pelottavasti kiiluen. Onneksi Taimi nukkui sikeästi, sillä hän olisi saattanut säikähtää miehensä pelottavaa katsetta suunnattomasti. (Oli pakko laittaa tämä kuva, sillä Oliverilla on oikeasti kunnon hullun kiilto silmissään kun Taimia katsoo :D ).

                                                                 *   *   *

Taimi oli jo kiiruhtanut töihinsä ja Oliver lueskeli itse kirjaa lattialla. Hän ei viihtynyt juuri perheen sohvalla, sillä sohvasta törrötti jo muutama vieterikin ulos patjoista. Pakko ostaa uusi sohva, Oliver tuumi lukiessaan kirjansa sivua uudestaan ja uudestaan. Jotenkin hän ei nyt vain saanut ajatuksiaan pysymään kasassa.

''Tulin kotiin'', Taimi huhuili avatessaan kotioven. ''Hei rakas, kuinka meni työpäivä?'', Oliver kysyi. ''Hyvin, otin nimittäin lopputilin'', Taimi naurahti. ''Lopputilin? Miksi?'', Oliver kysyi hämmentyneenä. ''Olen nimittäin raskaana ja he olisivat antaneet minulle tällöin joka tapauksessa potkut'', Taimi sanoi ilmeenkään värähtämättä kasvoillaan.

''Raskaana? Odotatko sinä lasta? Minulle?'', Oliver kyseli hämmentyneenä. Taimin nyökätessä Oliver kosketti Taimin vastaa hellästi ja katsoi naista silmiin sanoen: ''Meidän pikkuinen toukka''.
''Ei se ole mikään toukka'', Taimi naurahti, mutta antoi Oliverin jutella vatsassaan asuvalle ''toukalle'' vielä hetken. ''Nyt tämä toukkaäiti kuitenkin lähtee nukkumaan'', Taimi sanoi ja lähti kävelemään vessaan päin pestäkseen kasvonsa ja hampaansa.

Taimi vaihtoi pyjaman päälleen ja kipusi sänkyynsä. Hymy syttyi naisen huulille hänen ajatellessaan pientä lasta vatsassaan ja sitä, kuinka iloinen Oliver näytti olevan tulevasta pienokaisesta. Samalla Taimi myös mietti sitä, kuinka hyvä tuuri hänellä oli ollut töissä kun oli pitänyt lakisääteisen taukonsa sen sijaan, että olisi palvellut nuorisolaumaa. Hän oli nimittäin syönyt Äl Yyn pikakakkusia ja voittanut yhtiön kilpailusta 500 simoleonia.

Taimin käytyä nukkumaan, Oliver oli lähtenyt töihin. Ennen aamun kajastusta, Oliverin raskas päivä oli kuitenkin saatu päätökseen ja mies oli aivan väsynyt. Kuinka voin olla näin poikki, vaikka sain ylennyksen. Kuvittelisi, että se olisi tuonut jotain ylimääräistä energiaa, Oliver mietiskeli hieroessaan kipeää niskaansa.

Taimikin oli herännyt valmistamaan itselleen hiukan aamiaista. Hän oli huomannut, että vaikka kuinka söi ja söi, niin jatkuvasti oli nälkä. ''Taidat olla oikea pikku ahmatti'', Taimi hymisi vatsalleen.

Oliver ei ollut malttanut käydä pienillä unosilla töistä tultuaan vaan suunnisti vaatteet vaihtamaan ja pihalle. Ylennyksillä saamillaan rahoilla, hän osti itselleen kaukoputken, jotta saisi urallaan vaadittavaa logiikkaa näin kohotettua.

''Huh huh, sainpas asennettua senkin'', Oliver sanoi astellessaan sisälle taloon. Oliver mietiskeli mitähän puuhailisi tänään ja päätti kutsua ystäviään kotiinsa vierailulle.

Oliver käveli puhelimen luo ja näppäili Paulin numeron. ''Hei Pauli, tahtoisitko tulla tänään lounaalle? Pyydän Taimia kutsumaan sen Sorjankin niin voitaisiin rupatella porukalla'', Oliver ehdotti. Paulille tämä kävi loistavasti ja lupasi tulla puolen päivän aikoihin.

Kun Pauli ja Sorja saapuivat, oli Taimi alkanut tehdä nelikolle lounasta. Oliver seisoskeli hetken seinän vierustalla miettien mitähän keksisi Paulille ja itselleen tekemistä. ''Hei Oliver, näytätpä sinä tänään hyvälle'', Sorja kehaisi miestä. ''No voi kiitos paljon'', Oliver kitti hiukan hämmentyneenä.

Onneksi Taimi kutsui juuri samalla hetkellä kaikki pöytään syömään, jolloin Oliver pääsi pois kiusallisesta tilanteesta. ''Voi Taimi, sinulla on käynyt niin hyvä tuuri kun olet tuollaisen miehen löytänyt'', Sorja kehaisi lounaan ääressä. Sorja on Taimin hyvä ystävä, mutta näyttää olevan ylitsepääsemättömän kiinnostunut Oliverista. Tämä kun ei ole ensimmäinen kerta kun nainen kehuu miestä.

''Sinun olisi parempi unohtaa haaveesi Oliveria kohtaan. Mies todella rakastaa vaimoaan'', Pauli sanoi Sorjalle heidän ollessa kahden. ''Sinun on nyt kyllä turha puuttua tähän. Eihän sitä tiedä miten onnellisia he todellisuudessa ovat'', Sorja tuhahti ja lähti kotiinsa.

Pauli ja Oliver taas lähtivät yhtä matkaa Vihurituulien pihasta töihin. He kun olivat työparit niin heidän oli helppoa samalla kimppakyydillä työpaikkaa kohti ja siitä sitten nousta yhteiseen työautoonsa.

Taimi taas uskaltautui vaihtamaan rennonpiin vaatteisiin vieraitten lähdettyä. ''Tämä on kyllä aika mukava päällä. Tuokin olisi kyllä aika kiva'', Taimi mietiskeli ja kokeili erilaisia asuyhdistelmiä.

Lopulta Taimi päättyi kuitenkin yöpukuunsa, joka hänellä oli ollut päällään myös vieraiden ollessa heillä. Se kun oli mukavan rento ja joustava eikä puristanut mistään. Nyt vain luen tätä siivoamisesta kertovaa kirjaa, sillä tarvitsen tätä tiede urallani. Taimi oli saanut vasta hetki sitten puhelun yrityksestä, joka etsi koehenkilöä riveihinsä. Hänelle oli kerrottu, että hänet oli otettu heille töihin, sillä naisella oli kaikki tarvittavat koulutukset tätä uraa varten. Nyt Taimi vaan innolla odotti, että muutaman kuukauden päästä pääsisi aloittamaan työnsä.

Oliver ei ollut vieläkään tullut kotiin ja Taimi väsyi odottamaan. Niinpä hän käveli makuuhuoneeseen ja avasi peiton väsyneenä. Noh, ehtiihän sen kertoa toki huomennakin. Olin vain niin innoissani uudesta työpaikasta, Taimi ajatteli hiukan suruissaan käydessään peiton alle.

                                                                 *   *   *

Seuraavana aamuna Oliver puuhaili jälleen siivoamisen parissa. Miestä ahdisti suunnattomasti saastaiset ikkunat, joten hän päätti pestä ne jo heti aamusta.

Ikkunat pestyään Oliver kiiruhti ulos tähystelemään naapureita kaukoputkella. ''Hihihih, katsohan nyt tuotakin naista, höperö ei tajua seisovansa ikkunan luona alusvaatteissaan'', Oliver räkätti ääneen.
Oliver oli niin kiinnostunut naapureittensa puuhista, ettei edes kuullut, kuinka eräs hänelle tuttu nainen asteli heidän ovelleen.

Sisällä taas Taimi kuuli ovikellon soivan ja käveli avaamaan oven tulijalle. ''Hei, kuinka voin auttaa?'', Taimi kysyi naiselta.

''Hei Taimi, minä olen Minka Turunen. Miehesi on minun entinen poikaystäväni, jonka kanssa olin yhdessä ennen kuin sinä tulit pilaamaan kaiken'', Minka sanoi ovelta. ''Voisitkos muuten päästää minut sisälle?'', Minka käski. Taimi ei osannut vastata mitään vaan siirtyi naisen edestä ja päästi hänet sisään asuntoon.

''Katsohan kun näytämme olevan samassa tilassa. Mahtaapa Oliver olla onnellinen kun hän saakin yhden vauvan sijasta kaksi'', Minka naurahti ivallisena ja osoitti Taimin vatsaa ja sen perään omaansa.

Siinäpäs oli taas tämä osa. Seuraava osa ilmestyykin sitten ensiviikon lauantaina ;) Kommenttia laittakaahan tulemaan :P Ja vastatkaa kyselylaatikon kysymykseenkin!